Heidi Mekong hymyilee kameralle
Heidi Mekong osallistui Transformer 2030 -koulutukseen Vantaan Heurekassa. Kuva: Laura Johansson

Transformer 2030 -osallistuja: Toivon pedagogiikka auttaa kestävän kehityksen kasvatuksessa päiväkodeissa

Lastentarhanopettaja kertoo oivaltaneensa koulutuksessa, että toivon pedagogiikan avulla kestävästä kehityksestä voi opettaa toiveikkaasti, hauskasti ja leikkien.

Transformer 2030 – opettajat kestävän kehityksen agentteina -hankkeen Vantaan koulutukseen osallistui yli 40 motivoitunutta kasvattajaa, joista yksi oli lastentarhanopettaja Heidi Mekong päiväkoti Rannasta, Helsingistä. Hän lähti mukaan koulutukseen osin henkilökohtaisista syistä.

”Minua ahdisti kesällä hirveästi tämä ilmastonmuutos, josta puhuttiin koko ajan. Oli suru ja huoli luonnosta, eläimistä ja ihmisistä, sekä esimerkiksi sateiden ja veden riittävyydestä”, Heidi kertoo muistellessaan viime kesän kuivuutta.

Huoli ei ole aiheeton. Maailman ilmatieteen järjestön alustavan lausunnon mukaan vuosi 2018 tulee todennäköisesti olemaan mittaushistorian neljänneksi lämpimin heti kolmen edeltävän vuoden jälkeen. Mittaushistorian 20 lämpimintä vuotta ovat olleet viimeisen 22 vuoden aikana.

”Kasvatuksella voimme tehdä paremman maailman”

Transformer 2030 -koulutus oli Heidin ensimmäinen globaalikasvatuksen koulutus. Huomatessaan sen olevan myös varhaiskasvattajille, hän tajusi, että tuntuvia tekoja tarvitaan jo pientenkin lasten kasvatuksessa.

”Nyt meidän täytyy vaikuttaa. Kasvatuksella voimme tehdä paremman maailman”, Heidi tiivistää.

”Toivon pedagogiikan kautta voi opettaa tosi laaja-alaisesti esimerkiksi luontosuhteesta, empatiasta ja siitä, miten me kierrätämme ja annamme vanhalle tavaralle uuden elämän.”

Hän painottaa, että luontosuhde kasvaa luonnossa olemalla. On tärkeää antaa lapsille kokemuksia hyvästä olosta, onnesta ja tasapainosta, jotka rakentuvat luonnossa liikkumisesta, vuorovaikutuksesta ja joukkoon kuulumisesta, eivätkä materiasta ja kuluttamisesta.

Heidille myös oivallukset lapsen toimijuuden kasvattamisesta olivat tärkeitä.

”Lapsella on oikeus oppia, että aikuinen on se, joka huolehtii. Lapselle ei pidä kaataa vastuuta, joka kehityksellisesti ei ole vielä mahdollista. Mutta sitten kun hän on yksin tai isompi, hänellä on ne aikuisten kanssa opitut välineet ja toimintamallit.”

Heidi on myös itse kahden teini-ikäisen tytön äiti. Ammattikasvattajana hän halusi saada eväitä omaan työhönsä, mutta huoli heräsi tietysti myös omista lapsista.

”Haluan valaa toivon pedagogiikkaa myös kotona.”

Muutosagentti omassa päiväkodissa

Koulutuksen lähipäivien välissä osallistujat tekivät kestävään kehitykseen liittyviä projekteja osana omaa työtään.

Heidin projektityö pureutui muutosagenttina toimimiseen. Työpaikan kehittämispäivässä Heidille tärkeä empatiataitojen kasvatus lisättiin mukaan kehittämissuunnitelmaan ja lupauduttiin sitoutumaan kestävään kehitykseen, luontosuhteen kehittämiseen, lähiympäristön huomioimiseen sekä mediakasvatukseen.

Heidin mielestä kaikkien kasvattajien tulisi olla sekä lasten että toistensa innoittajia. Hän uskoo, että omaan asiaan uskomalla ja innostuksella saa mukaansa myös muita.

”Annan sysäyksen sille, mitä jokainen voi omalla työpaikallaan alkaa toteuttaa. Tarkoituksenahan on, että näistä ajatuksista tulisi kestävä toimintamalli.”

Lisäksi Heidi haluaa ulottaa kestävän kehityksen tavoitteet koko alueen päiväkotien asiaksi yhteistoimintafoorumissa työskentelyn kautta.

”Meitä on paljon, jotka haluavat muutosta ja asua kauniissa, oikeudenmukaisessa, agendan mukaisessa maailmassa.”

Koulutus antoi tukea ja keinoja perustella pedagogisia valintoja

Heidille koulutus on antanut tietoa ja rohkeutta argumentoida pedagogisia valintojaan kestävän kehityksen pariaatteiden mukaisesti.

”Minun pitää pedagogina perustella valintojani. Ei riitä, että joku asia on minun mielestäni tärkeä. Nyt pystyn paremmin yhdistämään nämä asiat varhaiskasvatuksen suunnitelmaan ja yksikön toimintasuunnitelmaan.”

Vaikka Heidi saikin omassa päiväkodissaan tukea koulutuksen suorittamiseen ja kestävän kehityksen kasvatukseen, hänen mielestään koulutus ja sen tuoma yhteisö toimii tärkeänä tukena sellaiselle opettajalle, joka ei samanlaista tukea työpaikallaan saa.

”Opetushallituksen rahoitus antaa selvän viestin meille kaikille siitä, että tämä on arvokasta, tärkeää ja vakavaa”, varhaiskasvattaja summaa.

”Vakavaa siinä mielessä, että jotain täytyy tehdä. Sen voi tehdä toiveikkaasti, hauskasti ja leikkien.”

Heidille yksi syy lähteä mukaan oli tarve saada tietää, minkälaista tutkimusta juuri nyt tehdään – ehkä tieto siitä, että jotain ollaan ihan oikeasti tekemässä, lievittäisi tuskaa.

Nyt se ennen koulutusta vaivannut ahdistus on hälvennyt.

”Minulla on ihana ja toiveikas olo, kun saan keskustella välittävien ihmisten kanssa ja toivoa siitä, että me pystymme tekemään muutoksen ja sopeutumaan, sekä elämään tulevaisuudessa kestävän kehityksen mukaisesti. Esimerkiksi kulutuksen miettiminen on mahdollisuus löytää uusia tapoja toimia.”

Toivon pedagogiikka on tärkeää, mutta Heidi vaatii myös konkreettisia tekoja päättäjiltä.

”Missä on toimintasuunnitelmat ja ohjeet työpaikoille Agenda 2030:n toteuttamiseksi? Eihän tavoitteista ole mitään hyötyä, jos ei ole toimintasuunnitelmaa!”

Kestävän kehityksen muutosagentin lupaus

Koulutuksen lopuksi jokainen kasvattaja kirjoitti oman lupauksensa kestävän kehityksen edistämiseksi.

”Ihmisenä lupaan jakaa ympärilleni empatiaa, iloa, kauneutta ja rakkautta. Kasvattajana päiväkodissa lupaan olla läsnä ja aidossa vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Opetan myötätuntoa ja osallistan lapsia. Otan heidät mukaan pohtimaan, mitä juuri me voimme tehdä”, inspiroiva lastentarhanopettaja lupaa hymyillen.

Tule mukaan tekemään ja toteuttamaan oma lupauksesi! Transformer 2030 -koulutuksia järjestetään ensi vuonna Tampereella, Joensuussa ja Oulussa.

Laura Johansson
Laura Johansson

Kirjoittaja on Transformer 2030 -hankkeen projektiavustaja ja työskentelee koulutusmarkkinoinnin ja viestinnän parissa.

Uusimmat blogit