Kuvituskuva.
Kuvituskuva. Kuva: Gumpanat iStock

Opettajaopiskelijat ryhtyivät toimeen – kehittivät itselleen ilmastokasvatuksen ja kestävän kehityksen opintojakson

On selvää, että maapallo ei kestä nykyistä elämäntapaamme, vaan jotain on tehtävä. Koulu ja koulutus ovat parhaita tapoja muuttaa maailmaa. Ilmastokasvatuksen ja kestävän kehityksen ottaminen kokonaisvaltaiseksi läpileikkaavaksi teemaksi koulumaailmaan luo pohjan, jonka kautta kestävä kehitys voi tulla osaksi jokapäiväistä elämäämme, kirjoittaa Fingon hankeavustaja Saana Ylikruuvi.

Osallistuin viime keväänä pysäyttävään keskusteluun opetusharjoittelijoiden huoneessa. Toinen harjoittelija kertoi, kuinka hänen nuorempi sisaruksensa ei pysty nukkumaan ilmastoahdistukseltaan.

Jatkuvat raportit ilmaston lämpenemisestä ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä ahdistavat todetusti lapsia sekä nuoria – niitä oppilaita, joiden kanssa me opettajaksi opiskelevat sekä jo työelämässä olevat opettajat toimimme lukuisia tunteja viisi päivää viikossa. Tämän huolen osoittavat jo pelkästään Suomessa järjestetyt ilmastolakot, joihin on osallistunut lapsia ja nuoria ympäri maata.

Oppilaat haluavat selvästi tietoa ratkaisuista sekä kestävästä kehityksestä, mutta kenen sitä kuuluu antaa? Opetussuunnitelman mukaan opettajien. 

Kestävää elämäntapaa ei mainittu

Suomalainen opetussuunnitelma ja koulumaailma antavat opettajille suuren autonomian oman opetuksen osalta. Opettaja saa itse päättää käyttämänsä opetusmetodit, monelta osin tuntien aiheet sekä opetuskokonaisuudet. Se, mitä opettaja ei itsenäisesti saa päättää, on opetuksen arvopohja, joka on määritelty opetussuunnitelman perusteissa. Mutta kenen vastuulla on, että opettajat saavat tiedon opetussuunnitelman sisällöstä sekä siitä, miten sitä tulee opettaa?

Itselleni tutuimmassa OPSissa, perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa vuodelta 2014, mainitaan muun muassa kestävän elämäntavan välttämättömyys ja ekososiaalinen sivistys. Kumpaakaan ei ainakaan minun opettajankoulutuksessani käsitelty – tulee tosin teroittaa, että voin puhua vain omista opinnoistani.

Sen sijaan toinen OPSissa esiintyvistä arvoista, aktiivinen kansalaisuus, tuli ehkä liiankin tutuksi oman toiminnan kautta. Kuten monet muutkin ammatit, myös opettajan ammatti vaatii jatkuvaa oppimista. Oman osaamisen tunnistaminen on puolestaan tärkeä osa oppimista sen myötä ymmärtää, mitä ei vielä osaa tulee vielä oppia. Me opiskelijat tiedostimme myös, ettei koulutus aina tarjoa kaikkea tietoa esimerkiksi tuntien rajallisuuden vuoksi. Ryhdyimmekin keväällä 2019 opiskelijoiden kesken tuumasta toimeen.

Järjestimme opintojakson ilmastokasvatuksesta

Alussa mainittu keskustelu sekä muun muassa ilmastovaalit, IPCC-raportit ja palava halu oppimiseen saivat meidät opiskelijat itse kehittelemään ilmastokasvatuksen ja kestävän kehityksen opintojaksoa. Haimme kahden Turun yliopiston opettajaopiskelijoiden ainejärjestöjen TurAuksen ja Opexin kanssa rahoitusta opintojaksolle, ja nyt kuluvana lukuvuonna 2019-2020 Turussa järjestetään Ilmastokasvatuksen opintojakso opettajaksi opiskeleville. Hanketta rahoittavat Turun yliopisto ja sen ylioppilaskunta Universitas Turku –hankerahoituksen kautta sekä Turun Kestävän Kehityksen Säätiö. Opintojakso järjestetään yhteistyössä Turun yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kanssa.

Universitas Turku –hankkeessa Turun yliopisto ja Turun yliopiston ylioppilaskunta rahoittavat opiskelijoiden itsensä toteuttamia omaa osaamista ja akateemisuutta tukevia projekteja. Projektien tarkoituksena on kehittää opiskelijoiden valmiuksia alallaan. Kyse on siitä, että opiskelija on opiskelun asiantuntija. Opiskelijat usein tiedostavat, mitä tietoa ja osaamista he tarvitsevat lisää tulevaisuuttaan varten.

Opintojaksolla käsitellään niin kestävän kehityksen ja ilmastokasvatuksen tietopuolta kuin myös käytännön opetustyötä. Luentoja on aina luonnon monimuotoisuudesta ilamstokasvatuksen polkupyörämalliin. Tavoitteena opintojaksolla on, että opettajaopiskelijat tunnistavat ilmastokasvatuksen osana opetusta, tiedostavät ilmastonmuutokseen liittyvät ekologiset, sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset linkittymiset sekä hahmottavat ilmastonmuutoksen tiedollisen, arvo- ja asenneperustan. Lisäksi tavoitteena on, että opiskelijat osaavat aktiivisen kansalaisvaikuttamisen toiminnan perusteet.

Opintojakson järjestäminen on ollut opiskelijan näkökulmasta todella antoisaa ja opettavaa. Samalla on ollut upeaa päästä rakentamaan tulevaisuutta.

Kestävä kehitys toimintakulttuuriin?

Mutta riittääkö kestävän kehityksen huomioiminen opetuksessa vai tulisiko koko koulun toimintakulttuurin rakentua kestävän kehityksen ympärille? Kouluruokailussa voitaisiin lisätä ekologisuutta hävikkiruuan kierrättämisellä ja kasvisruuan tarjoamisella. Kouluun voitaisiin kannustaa tulemaan pyörällä, mikä vaatisi myös pyörätelineisiin ja kulkuväyliin panostamista. Joskus opettaja voisi jopa omalla esimerkillään näyttää mallia: kouluissa voitaisiin esimerkiksi kierrättää ja käyttää kierrätysmateriaaleja. Radikaaleimmissa unelmissa kestävä kehitys huomioitaisiin jo koulujen ja kuntien rahoituksessa. 

Toimintakulttuurikaan ei kuitenkaan yksin riitä. Vaikka toimintatapamme muuttuisivat miten paljon tahansa, ilman sosiaalista ja kulttuurista muutosta emme saa rakennettua kestävää yhteiskuntaa. Arvojen tarkastelu, tiedostaminen ja kriittinen kohtaaminen ovat tärkeä osa kestävän kehityksen opettamista. Nykyjärjestelmän kriittinen tarkastelu onnistuu transformatiivisen oppimisen kautta. Onko nykyinen järjestelmämme paras vaihtoehto, jos se on aiheuttanut kaikki nämä ongelmat?

Nuoria pitää kuunnella

Koen päivittäin suurta iloa ja ylpeyttä nykyisistä opettajaopiskelijoista, jotka ovat huolissaan maapallon tilasta. He etsivät itse aktiivisesti tietoa, he haluavat käsitellä vaikeaa aihetta oppilaiden kanssa ja ennen kaikkea toimia muutosagentteina. Esimerkiksi Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL haastoi tänä syksynä kaikki opettajankoulutusyksiköt ottamaan ilmastokasvatuksen osaksi opetustaan.

“Ahdistuneena ei voi löytää ratkaisuja ilmastonmuutokseen” on yksi lauseista, joka on painunut mieleeni. Miten me voimme ratkaista ilmastoahdistuksen? Haluaisin uskoa, että antamalla tietoa, taitoa ja keinoja nuorille vaikuttaa.

Näiden lisäksi nuoria tulisi ehdottomasti kuunnella, sillä he ovat tulevaisuus, joka on jo täällä.

Saana Ylikruuvi

Uusimmat blogit

Kuvituskuva: Willman Dance Companyn lastenproduktio "Keisarinnan uudet vaatteet"
Blogi

Vastuullisen kulutuksen oppimista taiteen keinoin

Taide mahdollistaa kompleksisten asioiden käsittelyn nuorenkin yleisön kanssa. Eettisen kaupan puolesta (Eetti) -kansalaisjärjestön ja tanssiryhmä Willman Dance Companyn yhteistyöhankkeessa havainnollistetaan nykytanssiesityksen kautta tekstiilien kulutusta ja kestävyyttä alakouluikäisille lapsille. Fingon koordinoima Bridge 47 rahoittaa hanketta.
Lue lisää »