Kuvituskuva.
Kuvituskuva. Kuva: iStock

ABC-kirjasta verkkoon ja luokkahuoneesta museoon – oppimisen murros tarkoittaa perinteisten oppimisympäristöjen muutosta

Suomalaisella koululaitoksella on jo sadan vuoden ajan ollut vahva asema yhteiskunnan kehityksen suunnan näyttäjänä. Se on opettanut lapsille ja nuorille tarpeellisia tietoja ja taitoja ja ollut aktiivisesti mukana reagoimassa muuttuvaan maailmaan. Jotta koulu voi olla osa tulevaisuuden ratkaisuja, opetuksen ja käytettävien oppimateriaalien täytyy myös muuttua.

Nykyisessä informaatiota täynnä olevassa, nopeatempoisessa maailmassa opetuksen reagointikyky monimutkaisten asioiden käsittelyyn korostuu aiempaa enemmän. Muuttunut maailma tarkoittaa oppilaiden taitovaatimuksien uudistamista: oppikirjakeskeisestä ulkoa opettelusta on siirrytty kohti vuorovaikutuksellista yhdessä oppimista ja monipuolisia työtapoja. Opetus on eriytynyt ja yksilöitynyt oppilaiden tarpeiden mukaisesti. ABC-kirjan pänttäämisen sijaan oppimisen käsite on laajentunut tutkimiseen ja kokeiluun — ja itse ABC-kirja verkosta löytyviin videoihin, tehtäviin ja peleihin.

Kansallisissa opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjen linjauksien mukaan koulujen toimintakulttuurin tulisi edistää oppimista, osallisuutta, hyvinvointia ja kestävää elämäntapaa monipuolisia työskentelytapoja hyödyntämällä. Haaste kuulostaa työntäyteiseltä ja vaatii rohkeita kokeiluja. Kannattaa siis muistaa, että opetustyön kehittäminen on osa tulevaisuuden rakentamista ja yhteiskunnallisten muutosten eteenpäin viemistä.

Opetussuunnitelmissa mainittu ekososiaalisen sivistyksen edistäminen on koko kouluyhteisön tehtävä. Koulun yhteisten tavoitteiden lisäksi yksittäisillä opettajilla on sekä oikeus että velvollisuus huomioida kestävän kehityksen eri osa-alueet opetuksessa ja edistää oppilaiden itseohjautuvaa työskentelyä erilaisia oppimisympäristöjä hyödyntämällä. Tutun luokkahuoneen sijaan opetus voi tapahtua niin metsässä kuin museossa ja oppikirjan läpikäymisen sijaan tehtävänä voi olla selvittää, miten luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen lisää ihmisen hyvinvointia.

Perinteisen opetuksen murtuminen antaa sekä opettajille että oppilaille mahdollisuuksia kokeilla uusia työtapoja ja löytää oppikirjan ulkopuolisia materiaaleja. Uudet työskentelytavat tukevat elinikäisen oppimisen ihannetta ja antavat nuorille valmiuksia osallistua haluamansa yhteiskunnan rakentamiseen.

Oppikirja ei ole opetussuunnitelma

Opetussuunnitelmien perusteiden painopisteet kestävien elämäntapojen omaksumisesta, aktiivisesta maailmankansalaisuudesta sekä ihmisoikeuskasvatuksesta tulisi näkyä koulun toimintakulttuurin lisäksi myös oppimateriaaleissa. Perinteinen oppikirja on yhä edelleen yksinkertainen ja tehokas tapa käydä läpi opetettavia asioita, mutta vaikka vanhasta uudeksi päivitetty opus olisikin faktatiedoiltaan ajankohtainen, se ei välttämättä seuraa opetussuunnitelmassa esitettyä arvomaailmaa.

Opetuksen suunnittelussa kannattaakin pitää mielessä, että oppikirja ei ole sama asia kuin opetussuunnitelma. Oppikirjoja toki tekevät ja valitsevat ne, joilla on käytännön näkemystä opetustyön vaatimasta materiaalista, kuten opettajat tai tutkijat, mutta sisältöä ei aina tuoteta opetussuunnitelmassa mainitun ekososiaalisen sivistyksen käsite mielessä. Jokainen oppikirjan tekijä on yksilö, joka painottaa omasta mielestään tärkeitä tietoja ja näkökulmia.

Oppikirja ei siis itsessään ole automaattinen tae laadusta erityisesti ekososiaaliseen sivistykseen liittyvien asioiden käsittelyssä — aivan kuten kaikkea internetistä löydettyä materiaalia ei kannata kritiikittömästi uskoa. Fingon Oppimateriaalit ajantasalle! -julkaisu onkin helppo tapa tarkastaa oppimateriaalin ajankohtaisuus ja arvopohjaisuus.

Oppikirjoista ei tietenkään tarvitse täysin luopua opetussuunnitelmassa esitettyjen taitovaatimusten täyttymiseksi, mutta niiden rajallisuus ja puutteet kannattaa tiedostaa. Kun työskentelyä ei sidota perinteiseen oppikirjatyöhön, oppimista voi laajentaa luokkahuoneen ulkopuolelle ja opetuksen työtapoja monipuolistaa hyödyntämällä esimerkiksi erilaisia virtuaalisia oppimisympäristöjä tai vaikkapa kansalaisjärjestöjen kehittämiä globaalikasvatusmateriaaleja.

Järjestöjen valmiiden oppituntitehtävien ja materiaalipakettien lisäksi opettajat voivat laajentaa näkökulmaa esimerkiksi eri kansalaisjärjestöjen tarjoamien globaalikasvatuksen kouluttajien toiminnallisten oppituntien kautta. Parhaillaan verkossa tai toiminnallisissa työpajoissa työskentely kehittää oppilaiden sosiaalisia taitoja ja antaa onnistumisen tunteita.

Hienointa on, jos opetuksessa onnistutaan huomioimaan erilaiset oppimistyylit ja työskentelytavat uutta ja vanhaa yhdistelemällä.

Elina Tiensuu.
Elina Tiensuu

Uusimmat blogit

Kuvituskuva.
Blogi

Opettajaopiskelijat ryhtyivät toimeen – kehittivät itselleen ilmastokasvatuksen ja kestävän kehityksen opintojakson

On selvää, että maapallo ei kestä nykyistä elämäntapaamme, vaan jotain on tehtävä. Koulu ja koulutus ovat parhaita tapoja muuttaa maailmaa. Ilmastokasvatuksen ja kestävän kehityksen ottaminen kokonaisvaltaiseksi läpileikkaavaksi teemaksi koulumaailmaan luo pohjan, jonka kautta kestävä kehitys voi tulla osaksi jokapäiväistä elämäämme, kirjoittaa Fingon hankeavustaja Saana Ylikruuvi.
Lue lisää »
Kuvituskuva Transformer 2030 -hankkeen päätösseminaarista.
Blogi

Tulevaisuuskuvia luomassa – tarvitset ainakin näitä neljää taitoa

Olin aikaisemmin ihminen, jolla oli koko elämä suunniteltuna. Pedagogiset opinnot suoritettuna, valmiiksi haetut sivuaineoikeudet tarvittaviin kursseihin, selkeä opintosuunnitelma, tiedossa valmistumisvuosi ja seuraavat askeleet kuten työpaikka. Sitten sain mahdollisuuden harjoittelupaikkaan, mikä tarkoitti uuteen kaupunkiin muuttamista ja koko viisivuotisen opintosuunnitelman hylkäämistä. Levottomalle sielulle suuri tuntematon kuulosti niin hyvältä, että päätin mahdollisuuteen tarttua.
Lue lisää »